Tänään puntarin kautta uuteen päivään! Vaaka näytti tasan 72kg ja tällaisessa 170 senttisessä rungossa se tietää jokusta mahamakkaraa, jenkkakahvat kireissä housuissa, selkäläskit tiukoissa rintsikoissa ja raskausarpiset reidet, jotka osuvat yhteen. Ei mitään järjettömän vakavaa, mutta eipä nyt mitään mieltä ylentävääkään. 

Ja jälleen kerran nauseuden velvoittamat hormonaaliset muutokset olivat syynä muutaman päivän kestäneeseen lohduttomuuteen, kiukutteluun ja ruoan ahmimiseen. Helpottava tieto, kun taas tajusin, etten olekkaan tuomittu intohimoisedn rakkaussuhteeseen herkkujen kanssa! Tiistaina vedin kokonaisen vuohenjuustopizzan ABC:n malliin ja suu nautti joka palasta. Mieli ei ja vitutti, kuin pientä (tai ehkä isoa) oravaa! 

Kävin eilen aamupäivästä 2 nuorimman toukan kanssa vauvulenkillä ja sainkin kulutettua yli 600 kaloria sykkeiden ollessa kivaa tasoa. Tänään ei lenkkeilläkkään, vaan edessä on iltavuoro naapuripitäjän vuodeosastolla. No kyllä sielläkin kalorit kuluu, jos ei ole hiljaista ja rauhallista potilasmateriaalia. Pitää vain muistaa syödä fiksusti ja vaikka hakea salaatti töihin mennessä. 

 

Mulla on tullut punnitsemisesta joku ihme rituaali. Paskalla ja aamukusella on pitänyt käydä ensin, mahan pitää olla tyhjä ja kaikki vaatteet pois päältä. Luonnontilassa siis! Nyt siitä on tullut vain haatavampaa, kun aamurööki ja huikka kahvia ei liukastakkaan tavaraa. Mikähän siinäkin on, kun ne on menettäneet tehoaan? Kai mä sitten oon jo totuttanu itseni siihen koktailiin. Joulun kisapunnitukseen vedän kyllä sellaisenkin peräruiskeen, maha tyhjänä ja nesteet saunottu pois! Voi olla, että nappaan salaa äipän diureetin! Mähän nimittäin voitan! Oon jo varannut tammikuun alkuun ripsienpidennysajan ja voittorahoilla aion sen kuitata!

 

Mutta soronoo ny!

Rive