Ihanaa, kun on Ystävä. Ystävä, jonka kanssa jakaa kaikki ilot, surut, juorut, vessassa käynnit, yöheräilyt, mässäämiset, lenkit, laiskuushetket ja sen kaiken mitä itsestään tietää. Se on Ystävä, jonka kanssa saa itkeä, nauraa, päivitellä, kälättää, hömpöttää ja olla vain hiljaa. 

Tämä Ystävä ymmärtää ne päivät, jolloin mikään (oikeasti EI MIKÄÄN) kiinnosta. Niinä päivinä maataan sohvalla ja vihataan sitä saamattomuuden tunnetta ja listataan samalla asioita, joita oikeasti pitäisi tehdä. Silloin Se Ystävä joko samaistuu ja ymmärtää tai tsemppaa aloittamaan jonkun mieltä hiertävän askareen - olkootkin se vain imurointi! 

Se Ystävä ymmärtää aina, tai vähintään saa mut ymmärtämään enemmän. Sen Ystävän kanssa voi tehdä mitä vaan! 

Sen Ystävän kanssa voi tehdä herkkulakkosopimuksen jouluun asti ja silti tietää, että kummatkin kertovat rehellisesti lankeamisista. Niitähän kuitenkin aina tulee. Sen Ystävän elämän eri vaiheita ikään kuin myötäelää. Synnytyssalista voi juuri Sille Ystävälle lähettää äkkiä pienen väliaikaraportin kohdunsuun tilanteesta. Se Ystävä voi olla myös ensimmäinen, jolle kertoo positiivisen raskaustestin tuloksen - ennen kuin edes omalle puolisolleen.

 

 

Sitä Ystävää ihailee, kunnioittaa ja rakastaa. Aina.